Lupasin ilmoittaa Kekkosen (3.9.) ja isomummini syntymäpäivään (4.9.) mennessä ehdokkuudestani ensi kevään eduskuntavaaleissa. Ehdokasasettelun kokonaisuuden onnistuneen rakentumisen kannalta on käynyt kuitenkin viisaammaksi ilmoittaa asiasta jo aikaisemmin. Tämäkin päivä on muuten arvokas päivä sukuhistoriassa, onhan se paitsi isomummini kuolinpäivä, niin myös isoukkini, edellisen Janne Kaisanlahden, syntymäpäivä.
En ole ehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa.
Päätös ei tunnu mukavalta, mutta kuitenkin oikealta. Sanotaan, että pitää tehdä niin kuin sydän sanoo. Usein elämässäni en ole siten tehnyt. Tällä kertaa kuitenkin teen.
Tein päätöksen oikeastaan jo 9.5., jolloin ilmoitin siitä yhdelle kansanedustajalle. Kuitenkin päätin vielä odottaa, jos ilmaantuisi syitä, jotka saisivat minut tulemaan toiselle kannalle. Tällaisia syitä ei kuitenkaan tullut riittävästi vastaan.
En tiedä, onko ihmisillä suurempaa mielenkiintoa tätä koskevaa pohdintaani kohtaan. Katson kuitenkin olevani selityksen velkaa heille, jotka pyysivät minua asettumaan ehdokkaaksi, ja jotka 2023 eduskuntavaaleissa tekivät minulle vaalityötä. Olen näille horjumattomille aatteen ihmisille ikuisesti kiitollinen, arvostan suuresti sitä, että moni olisi halunnut tukea edustamiani arvoja, ja jopa julkisesti ilmoittautua kampanjan tueksi, ja juuri näiden ihmisten venytin tätä päätöstä näin pitkälle. Siksi tässä muutama perustelu.
1. Pitkään ajattelinkin, että kun viimeksi tulin Kepun listalla neljänneksi ja Mika Riipin noustua eduskuntaan 1. varasijalle, niin että velvollisuuteni on lähteä vielä ainakin toiselle kierrokselle mukaan. Vaalimatematiikka ei kuitenkaan ole nyt puolellani. Jos Lapista valittaisiin edelleen 7–8 ehdokasta, olisivat mahdollisuuteni tulla valituksi edes jonkinlaiset. Nykyisissä oloissa (vain kuusi kansanedustajaa valitaan) en valitettavasti jaksa uskoa siihen, että pääsisin äänimäärissä Keskustan ykköseksi tai kakkoseksi. Vaatisi kansanliikemäisen vyöryn tuekseni, enkä tunnista sellaista olevan ilmassa. Ja jos ehdokas ei usko mahdollisuuksiinsa, niin kuinka hän voisi innostaa ketään kampanjaansa? Pitää olla sekä pyrkyä, että nostetta. En koe nyt oikein kumpaakaan. Ja niitä, joilla on pyrkyä, tuntuu kyllä muutenkin riittävän.
2. Tottakai olen saanut monilta suuresti kunnioittamiltani, aatteellisilta ihmisiltä pyyntöjä ja kannustusta lähteä ehdolle, ja arvostan sitä syvästi. Tiedän, että moni heistä olisi tehnyt kampanjassani kovasti vaalityötä, ja on tehnyt ennenkin. Mutta näitä ihmisiä ei kuitenkaan ole nyt Lapissa riittävästi.
Lisäksi – kokemukseni politiikasta on osoittanut, että monikin voi osoittaa myötätuntoa, mutta kun vaalit lähestyvät, niin onkin vaikea sitoutua julkisesti jonkun yksittäisen ehdokkaan kampanjaan. Reviiriajattelua esiintyy vielä. Eduskunta- ja aluevaaleissa lisäksi jouduin kokemaan tilanteita, joissa voitiin jopa painostaa ja suorastaan kieltää eräitä keskustalaisia, että ei saa tukea Jannea, kun meillä on täällä omat ehdokkaat. Tiedän, että politiikassa pitää kaikkea sietää, mutta ei silti tunnu mukavalta, että kukaan joutuu minun takiani sellaiseen.
3. Vaikka ei olisi isoja mahdollisuuksia, niin ehdokkaana täytyy tietenkin varautua siihen, että tulisi valittua. Ja se pitää ottaa tosissaan. Jokainen ääni on velvoittava. Olen ennenkin miettinyt, kuinka hyvin lopulta soveltuisin kansanedustajaksi. Moni ehdokas lupaa sitä ja tätä, mutta käytännössä kansanedustaja on pitkälti sidottu ryhmäkuriin ja voi usein joutua äänestämään omaatuntoaan vastaan. Ymmärrän tämän sikäli, ettei siitäkään mitään tulisi puolueisiin perustuvassa parlamentarismissa, jos jokainen äänestäisi joka asiassa mitä haluaa. Ja tulevalla vaalikaudella on luvassa varmasti monenlaisia epämiellyttäviä päätöksiä. Silloin olisi hyvin tärkeää, että meillä on kuitenkin esimerkiksi omassa puolueessa jonkinlainen konsensus siitä, mitkä ovat ne luovuttamattomat hyvinvointivaltion rajat, joita ei vaikeissakaan paikoissa ylitetä. Puolustammeko silloinkin vaikkapa ihmisten oikeutta julkiseen hammashoitoon tai lähdemmekö siitä, että työttömät tarvitsevat oikeaa työtä sen sijaan, että heidät velvoitetaan palkattomaan työhön vastikkeeksi työttömyyskorvauksesta, jota varten kuitenkin moni on työttömyysvakuutusmaksutkin maksanut? – Ymmärrän toki, että myös sisäisiin painotuksiin ja linjavalintoihin vaikutetaan sisältäpäin, mutta olenpa aika monissa niissäkin väännöissä ollut mukana. Etenkin varapuheenjohtaja- ja puheenjohtajakisojen eri kampanjoissa vuosina 2014–20. Nyt isoin vastuu on niillä, joilla on myös valta. Viimeksi Tampereella tehtiin linjauksia, niin henkilöistä kuin puolueen erilaisista linjauksista.
4. Eduskuntavaalit ja mitkään julkiset vaalit eivät tietenkään ole vain sitä varten, että päästään läpi. Vaalit ovat arvokas yhteiskunnallinen keskustelufoorumi ja vaaleissa voidaan tehdä työtä myös tulevia vaaleja varten. Ajattelen kuitenkin, että olen saanut olla toteuttamassa demokratiaa kaksissa valtiollisissa vaaleissa ja monissa pienemmissä vaaleissa, ja kampanjaihmisen osassa toki useammissa muissakin vaaleissa, niin että olen siinä kyllä jo osaani mielestäni tehnyt. Jos joskus vielä lähtisin eduskuntavaaleihin, niin siinä pitäisi olla sellainen kampanja takana, että sillä kanssa mennään läpi.
5. Joku voi kenties arvella, että nykyinen työni Katri Kulmunin avustajana on vaikuttanut päätökseen. Ensinnäkin on todettava, että Katri kannusti ja pyysi, suorastaan kehotti minua lähtemään eduskuntavaaleihin useita kertoja. Hän ei ole missään nimessä ehdokkuuttani estänyt. Työpaikallani on toki sen verran vaikutusta harkintaani, että koen voivani siinä kuitenkin jo jonkun verran isänmaata palvella politiikan kautta, niin että eduskuntaan hinkuminen ei ole senkään osalta välttämätöntä.
Ehkä joku ajattelee, että pääsen helpommalla nyt Brysselissä ”lihapatojen ääressä”. Ja kun jo parikymmentä vuotta sain kuulla Kemijärvellä puheita, kuinka kyttään avustajanpaikkoja palkkion toivossa, niin en malta olla huomauttamatta, että lakimiehenä tienaisin luultavasti aika monessa tehtävässä paremmin kuin nykyisessä työssäni. Puhumattakaan aiemmasta työstäni eduskunta-avustajana. Kutsumuksesta olen tätä tehnyt. Toki monien mielestä poliittiset avustajat ovat ihmiskunnan pohjasakkaa, mutta luulen, että monikaan näistä arvostelijoista ei kykenisi edes yhtä päivää näitä töitä tekemään.
6. En ole syntynyt ”kalustettuihin saleihin”, minulla ei ole rikkaita liikemieskavereita eikä hyvien veljien verkostoja vaalirahoittajina, eikä vasemmistolaista ay-liikettä. Käytännössä vaalikampanja pitäisi tehdä taas omilla ja sukulaisten varoilla ja mitä pienistä puroista saa kerättyä. Kun kohta on asuntolaina Helsingin asunnosta maksettu, niin ei näin epävarmaan yritykseen huvita ottaa uutta lainaa, jota taas monta vuotta pitäisi maksella pois. Ja luonteeni on sellainen, että minun on hyvin vaikea kerjätä mitään. Viimeksi monet hyväntahtoiset ihmiset laittoivat rahaa vaalikeräykseen, mutta minulla omassatunnossa pistää liiaksi ajatus, kuinka jotkut pienituloiset eläkeläiset laittoivat kymppejä keräykseeni. Olisi heillä tärkeämpääkin käyttöä rahoilleen. En pystyisi enää mitään keräyksiä käynnistämään. Jos joku persoonallinen myyntituote olisi, niin se tietenkin olisi toinen juttu. Ystäväni Mari Penttinen möi veripalttua viime eduskuntavaaleissa, ehkä niitä pääsee ensi keväänäkin ostamaan.
7. En ole ollut mukana Kemijärven kuntapolitiikassa vuoden 2014 jälkeen, mutta vaikka monet keskustalaiset kotiseudullani ovat kannustaneet minua ehdokkaaksi, niin tuntuu, että paikalliset kuntapolitiikan jäsentenväliset vaikuttavat moneen asiaan. Ehkä ei ole tarpeen avata tätä tässä enempää. Totean kuitenkin, että jäsenvaaliin olisin kyllä päässyt mukaan, kun kotikyläni paikallisosasto teki minusta esityksen. Mutta tiedän, että silloin kun täältä on tosissaan pistetty omaa läpi, niin se on vaatinut seutukunnan laajaa yhteistyötä ja pohjustamista. Silloin on voinut tulla ääniä myös Rovaniemeltä ja ympäri Lappia, kun koetaan, että tuolla on jo vahva pohja omalta seudulta ja uusia äänestäjiä hyppää vyöryyn mukaan.
Jotkut taisivat arvella, että tuin Länskää aluevaltuutettuna sen takia, että kyttäsin Katrilta jääviä ääniä. No tämä päätökseni osoittaa senkin vääräksi. Sitä paitsi ei ne äänet Lapissa yleensä virtaa lännestä itään, toisin päin kyllä. Tuin Länskää siksi, koska se on toiminut hyvin ja palvellut koko Lappia, ei vain Meri-Lappia – en äänten toivossa. Minulla on toki alueella paljon sympatiaa, mutta ei se realisoituisi riittävässä määrin ääneksi. Toki viimeksikin sain jonkin verran ääniä sieltä, ja olen todella kiitollinen jokaisesta äänestä, upea kampanjapäällikköni Ritvakin on Keminmaalta.
Enkä tällä halua väittää, että minua pitäisi automaattisesti tukea Itä-Lapissakaan sen takia, että asun täällä tai maksan tänne veroni. Muistan yli 20 v. sitten nuoruudestani, kuinka eräs (vähän aikaa veroja maksamassa käynyt) ehdokas purki pitkään katkeruuttaan siitä, että oma kulmakunta ei häntä tukenut. Olisi kuulemma päässyt ministeriksi, jos vaan olisivat äänestäneet – ja syyllisiä olivat etenkin ne, jotka tukivat toista keskustalaista listalla. Sillä ei ollut mitään arvoa, että kaikki äänet menivät kuitenkin yhteiseen pottiin. Minä en tähän samaan syyllisty. Jo neljä vuotta eduskuntavaalien alla sanoin kannattajilleni Itä-Lapissa – ketään ei saa moittia tai syyllistää, jos eivät äänestä minua. Ei minun kannata muualta etsiä syitä kuin peilistä. Jos tällä naamalla ei enempää kannatusta tule, niin turha siitä on peiliä syyttää.
* * *
Ja lopuksi – tiedän, että vaikka olen monin tavoin puutteellinen ihminen, niin uskon edustavani niitä arvoja, joita tämä maa ja kansakunta kipeästi tarvitsee. Totta kai olen miettinyt, olisiko vastoin kaikkia todennäköisyyksiä täytynyt kuitenkin lähteä vaaleihin pitämään niitä esillä? Valitsenko mukavuudenhaluisuuttani helpoimman tien? Ja kyllä olen kipuillut sen asian kanssa, että eikö minussa ole tarpeeksi taistelijaa. Kaivanko leiviskäni maahan? Kuinka pieneksi jää se lyhde, joka kylvötyöstäni kerran korjataan? Vaikka kyllä minä olen tässä elämässä taistellut monella tavalla, hyvin varhaisesta iästä saakka. Ja joskus tuntuu jopa viisaalta neuvolta, jonka kerran sain, että taistelunsa pitää elämässä valita. Jokaisella rintamalla ei voi sohia.
Jatkan tietysti Keskustan jäsenenä, olen kuulunut puolueeseen 26 vuoden ajan, ja hoidan nykyisiä luottamustehtäviäni, kuten tähänkin saakka.
P. S. Älkää pyytäkö minua mihinkään kampanjaan. Jos johonkin haluan osallistua, niin tulen sinne pyytämättäkin.
]]>